On aivan sama (Ratsumies)
=============
säv. Trad. 30-vuotisen sodan ajalta
san. C.M. Bellman

         Am          E7          Am   E7
On aivan sama, minne kuljet ratsumies.
         Am          Dm          E7   Am
On aivan sama, missä päättyy elonties.
        Dm            E7             Am         Dm
Kuihtuu kauneimmatkin ruusut, henkii syksy kuolemaa.
          F          E7           Am E7 Am
Yö kerran kulkijalle levon lahjoittaa.

On hurma viininkin vain unta häipyvää.
Ja laulu kaunehinkin hetken helkähtää.
Tunnuslauseenasi turhuuksien turhuus olkohon
Ja mailla tuonen kaikki unhoittuva on.

On lemmenruusut sulle kerran kerran kukkineet.
On huulet hurmaavimmat valan vannoneet.
Valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää,
On polte suudelmankin harhaa häipyvää.

On aivan sama, koska kuolet ratsumies.
On aivan sama, koska päättyy elon ties.
Sillä tummat ruusut aina kukkii tuonen tarhoissa.
On aivan sama, koska kuolet ratsumies.

[ 1960-luvulla laulu sai sitten uudet sanat ]

On aivan sama mihin ammut pyssymies.
Kai aina joku sentään kuolee senhän ties
Kun et valikoida kuitenkaan sä saata kaatujaa
on aivan sama se siis antaa posottaa

On aivan sama mihin sihtaat tykkimies.
Kai aina joku sentään kuolee senhän ties
Kun alle saman tulipeitteen kaikki peitellään,
on aivan sama mihin laidat heitellään.

On aivan sama miten toimit pommimies.
Kun siinä kaikki meistä kuolee senhän ties.
Ja jos nyt sattuu että pommin jälkeen joku henkiin jää,
ei enää ajatella voi hän elämää.

On aivan sama miten toimit sotamies.
Vai voitko hetken ajatella kukaties?
Joka ihmisiä ampuu, ampuu aina omiaan!
Onko sama että omat surmataan?