Ei koskaan selvin päin
======================
Irlantilainen kansansävelmä

    D                           A           D
Kun kerran saavuin kotiin, ohranjyvä silmässäin,
                                       G   A      D
niin ratsuni pilttuussa täysin vieraan hevosen mä näin.
                                   A           D
Ja vaimolta rakkaalta kyselin: "Sä voitko selittää,
                                   G      A     D
mitäs minun ratsuni tallissa tekee vieras humma tää?"
            G        D         G         D
Hän sanoi: "Hullu ja tollo, ja etkö edes nää,
     G            D             A          D
että äidin antama uusi lehmähän siinä töllistää."
                               A           D
Olen paljon kiertänyt maita ja nähnyt maailmaa,
                                  G      A   D
mutta lehmällä en ole aikaisemmin nähnyt satulaa.

Kun jälleen saavuin kotiin, ohranjyvä silmässäin,
niin hattuni naulassa vieraan hatun riippuvan mä näin.
Ja mä vaimolta rakkaalta kyselin: "Sä voitko selittää,
Mitäs minun hattuni naulassa tekee vieras hattu tää?"
Hän sanoi: "Hullu ja tollo ja etkö edes nää,
että äidin antama posliinikeija siinä kimmeltää."
Olen paljon kiertänyt maita ja halki maailman,
mutta hikinauhan en ole tiennyt pottaan kuuluvan.

Kun sitten saavuin kotiin ohranjyvä silmässäin
kun housujeni paikalla sänkyni päässä vieraat housut näin
Ja mä vaimolta rakkaalta kyselin "Sä voitko selittää,
miks' vieraiden housujen valtaama on minun sänkyni pää?"
Hän sanoi: "Hullu ja tollo, ja etkö edes nää,
että äitini antama tiskiriepu sehän on rätti tää"
Olen paljon kiertänyt maita ja halki maailman,
mutta vetoketjuja rievuissa en osaa oivaltaa.

Yhä vieläkin saavuin kotiin ohranjyvä silmässäin,
kun sänkyni tyynyllä aivan vieraan miehen pään mä näin.
Ja mä vaimolta rakkaalta tiukkasin: "On syytä selittää,
mitäs minun tyynylläin oikein tekee, täysin vieras pää?"
Hän sanoi: Hullu ja tollo ja tajua et vain,
että siinä on vesimeloni, jonka äidiltä mä sain."
Olen paljon kiertänyt maita ja nähnyt maailmaa,
mutta harvoinpa viiksiä melonilla missään nähdä saa.

Mutta sitten saavuin kotiin ja aivan selvinpäin,
ja hirveän hirviön portailla vastaan tulevan mä näin.
Ja mä vaimolta rakkaalta tiukkasin: "On syytä selittää,
miksi kauniin vaimoni harteilla on tuo hirviömäinen pää?"
Hän sanoi: "Hullu ja tollo, ja tiedäthän sä sen,
tämä on sun pikkuisen vaimosi pää ja nyt anna suukkonen."
Olen paljon kiertänyt maita ja siksi päätin näin,
kyllä suutelen vaimoa vieläkin, mutten koskaan selvinpäin.